Kurkkaus vuoden askartelija kilpailuun tekemääni taitokansioon, sijoitus TOP 5

Hei ystävät..

Mihin tämä aika katoaa.. joulu kiireiden keskelle taitaa huveta suurin osa:) Vihdoin tekemäni taitokansio vuoden askartelija kilpailuun saapui takaisin kotiin..Nyt näytän teille millainen kansioni oli..

Ideaa hieman voisivaloittaa.. Eli askartelu toimii minulle terapiana, rakastan sitä kun saan liimata pienen pieniä palasia paikoilleen ja muodostaa niistä suurempia kokonaisuuksia. Oli tilanne mikä tahansa, yleensä askartelu auttaa, edes pieni hetki omassa rauhassa, kaikkien rakkaiden tavaroiden keskellä, luovaa puuhastelua harrastaen auttaa jaksamaan.

Lähdin liikkeelle lempinumerostani 7, eli tein tavallaan seitsemän eri työtä. Valitsin seitsemän eri sanaa otsikoiksi.

MINÄ

USKO

TOIVO

RAKKAUS

ILO

SURU

ONNI

Ja jokerina vielä liite "TAIKINATERAPIASTA" joka ei siis varsinaisesti ole askartelua mutta tavallaa mielestäni on.. 

Jokaiseta aiheesta kirjoitin ensin tekstin ja mietein sopivan askartelun aiheeseen.

Kansiona toimi vanha töistäni pelastettu värikartta.

Kansio kansi, jossa jokaisesta aiheesta yksi tai useampi kuva mustavalkosena. Keskellä kuva minusta, tai paremmin askarteluuni liittyvästä perhos tatuoinnista jonka syksyllä otin:)

Tällainen kansio oli ennen..

Tervetuloa teksti.. Ota hyvä asento ja nauti matasta tästä, on matka tämä tehty mun terapia hetkistä.
Suurella rakkaudella kasasin kansion tämän,
ideoita olisi ollut vielä enemmänkin,
joskus on kuitenki osattava lopettaa,
koska viimeinen palaustus päivä jo oven takana koputtaa.
Nyt siis alkaa matka askartelu maailmaani,
Toiivottavasti nautit tutustuessasi tähän,
minä ainakin todella nautin tehdessäni tämän<3

Elämäni ensimmäinen mixed media työ,  I LOVE MY LIFE. Rakennettu elämäni pienistä paloista:)

MINÄ .. SIVU JOSSA KERRON ITSESTÄNI.. OMA KUVA JONKA TAAKSE ON LIIMATU NÄMÄ TEKSTIT..

Hei minä olen Marika ja olen askarteluaddikti. Pitkän pohdinnan jälkeen en voinut vastustaa kiusausta ja tässä sitä taas ollaan sormet liimassa, tukka takussa, matkalla kohti uusia seikkailuja

 –vuoden askartelijakilpailua. En voi vastustaa mitään, mihin liitetään sana askartelu, olen koukussa tähän maailmaan.

Mistä se sitten lähti?

Mieheni varmaan sanoisi, että olisi joskus parempi jos ei olisi lähtenyt. Lapasestahan se lähti, tämäkin homma. Noin viisi vuotta sitten äitiysloman tiimellyksessä joulukortti vaihde jäi päälle. Pian hoitopöytä muuttui askartelu pöydäksi, vieras huone askartelu huoneeksi, rahat leimoiksi ja papereiksi ja oma aika ”taiteeksi”. Ostin ja ostin, askartelin lähinnä syntymäpäiväkortteja. Kunnes vuonna 2011 helmikuussa jälleen äitiyslomalla, vahingossa perustin blogin. Se oli menoa se, ei paluuta, ei mitään rajaa. Haasteet, ihanat kommentit, mielettömät inspiroivat blogit ja olin ”taivaassa”.

Niin siis kolmen lapsen ja miehen, omakotitalon ja koiran hoidosta liikenevä vapaa aika löysi lopullisen paikkansa. Askartelusta tuli lähes päivittäistä. Jos joskus menee useampi päivä, ettei kerkeä askarrella, alkaa kovalevy tilttaamaan. Kun ideoita on enemmän kuin aikaa antaa niiden valua sormista, valtaa pääni sekasorto. Napit ja pitsit, kankaat ja värit sekoittavat pään, eikä enää mikään meinaa tulla ulos. Pieni hetki päivässä pitää mielen virkeänä ja ahdistuksen loitolla. Mielelläni tekisin paljon enemmän, mutta tällä hetkellä työ parturi-kampaajana 12 päivää kuussa 11h päivässä vie osan ajasta. Ja sitten on tietty koti ja lapset jotka vievät omansa. Lasten kanssa askartelemme paljon myös, mutta tällä hetkellä 2,5 -vuotias teho askartelija liimaa kaiken yhteen tai silppuaa niistä hienon hienoa silppua karvamatolle. 5-vuotias värittää vain pinkkejä prinsessoja ja 8-vuotias ei välitä ohjeista, joten vaihtelevalla menestykselläJ

Mutta ei se mitään, olen onnellinen että lapseni ovat kiinnostuneita, sama se vaikka välillä huomaa purkillisen liimaa valuneen lattialle ja tussien kuluneen puhki, pienten koristeiden vaihtaneen paikkaa, tuolia koristavan pienen pienet koiratarrat jne. Se on elämää ja se jos joku on ihanaa.

Palataan vielä hieman minun askartelu historiaan. Olen taiteellisesti epälahjakas, minulla ei siis ole mitään luontaisia kykyjä, en osaa piirtää edes tikku ukkoa. Koulussa olin tavis, kuvaamataidon ja käsityön numerot oli 8:n pintaan. Yksi muisto onnistumisen hetkestä kuvaamataidossa kuitenkin muistuu mieleen. Muistaakseni kolmannella luokalla tehtiin vesiväri/ vahaväri taulu tulppaaneista. Omasta mielestäni työ oli epäonnistunut, mutta opettaja oli innoissaan että wau tämä on upea ja liimasi sen luokan oveen. (Huom opettajani oli kuvaamataitoon erikoistunut.) Minä sitä siinä sitten pienen tytön opettajaa palvovin silmin ihailin että jes kerrankin minä osasin. Siinä se sitten koristi luokan ovea kunnes tuli joku uusi. Toista kertaa minun kohdalleni ei tullut.

 Olen kuitenkin aina pitänyt askartelusta ja kaikenlaisesta värkkäilystä, ja ideoita riittää. Askartelu onkin siinä mielessä hauskaa että sitä voi harrastaa kuka tahansa, eikä siinä tarvita mitään erikoislahjoja, toki niistä on plussaa. Jostain syystä kerään myös mielettömän määrän kaappeihin ”tästä voi vielä jotain askarrella roskaa”

Merkitys

 Askartelu on minulle terapia. Se on vaihtelua kotitöille, oikeille töille ja helppoa kun voi harrastaa kotona. Sen avulla jaksan, tunnen olevani siinä hyvä ja koko ajan voi kehittyä lisää. Tällä hetkellä en kerkeä harrastaa mitään muuta, enkä ole varma haluaisinkokaan. Tämän harrastuksen kautta olen tutustunut todella moniin ihaniin ihmisiin. Yhteinen intohimo samaan harrastuksen on kyllä varma keino tutustua. Oikeastaan vain muut askartelu hullut ymmärtää tämän jutun idean. Teen paljon tilauskortteja joista jokainen on minulle haaste, pyrin saamaan niistä aina ainutlaatuisia saajaalle mieluisia. Kerran yksi tilaaja lähetti minulle sähköpostia kuinka kortin saatuaan itki ilosta kun se oli niin kaunis. Aika häkellyttävän ihanaa palautetta. Mielettömiä onnistumisen hetkiä ja niistä saatua taikavoimaa. Olinpa sitten iloinen, surullinen, väsynyt, kiukkuinen tai ihan mitä vain hetki askartelua pelastaa päivän.  Tämä on mun maailma ja  mun lähes ilmainen Terapia. No vitsi vitsi ei se todellakaan mitään ilmaista ole.

Lempi asioita

 Niitä on paljon ja olisi varmasti enemmänkin jos antaisin itselleni luvan hurahtaa uusiin houkutuksiin. Tällä hetkellä kuitenkin kortteilu ja leimakuvien väritys on ihan numero 1. Osittain johtuen tekeillä olevasta kirjastani ja toisaalta taas siitä että se on todella rentouttavaa. Musteet, tussit ja puuvärit on siis lähellä sydäntäni. Pikku hiljaa magnolia addiktioni alkaa hieman helpottaa ja olen antanut tilaa myös uusille leimoille. Gorjuss, sweet pea, satured canary, lili of the valley, penny black ja monet muut on löytäneet kodin luotani. Kukat, pitsit, nauhat, napit, sulat ..rakkautta. Salarakkaana kaapissa on big shot, stanssin poikasineen. Joulupukilta saamani saumuri on myös alkanut hiipiä lähemmäs sydäntäni ja onhan näitä..

Haaveet

 Tällä hetkellä toteutan minun yhtä suurimmista haaveista, teen kirjaa leimakuvien värittämisestä kustannusyhtiö Readmen kanssa. Tavoitteenani on saada se valmiiksi tämän vuoden loppuun mennessä. Ajatuksena on että kirjan myötä voisin tarjota värityskursseja ja avata lisää ovia askartelun parissa. Olen joitakin kursseja pitänyt lapsille ja aikuisille ja pidän siitä kovasti. Rakastan myös oikeaa työtäni kampaajana, mutta suuri halu on viedä tätä harrastusta eteenpäin. Haaveilen myös että lasten kasvaessa aikaa jää enemmän tutustua uusiin askarteluun liittyviin juttuihin. Nukkekoti, ompelu, korut, skräppäys, kutominen, tuunaus, ihan kaikki posliininmaalauksesta, puutöihin kiinnostaa. Joskus olen miettinyt jotain alaan liittyvää kouluakin, eihän sitä koskaan tiedä.. Jos voittaisin lotossa, haluaisin oman askartelukaupan harrastus pohjalta. Mutta koska yrittäjänä tiedän, ettei se ole helppoa suomen kokoisessa maassa jossa kilpailu on kovaa, unohdan sen koska enhän minä edes lottoa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä mihin elämä vie ja tuuli kuljettaa. Olen valmiina täällä - seikkailemaan, oppimaan uutta, jakamaan tietoni muille ja nauttimaan tästä      -mun Askartelu Elämästä.

USKO UNELMIIN- HIUSKORISTE

USKO unelmiin

Usko itseesi.

Usko että siipesi kantaa.

Tee toiveista totta, anna tuulen kuljettaa,

 ota vastaan mitä sinulle tarjotaan.

Mistä on minun pienet tytöt tehty

Unelmista utuisista,

keijupölyn kimalluksesta,

höyhenistä pehmoisista,

pitsistä, tyllistä, timanteista.

Helmistä, heteistä heiluvista,

nauhasta vaaleanpunaisesta.

Itkusta, kyynelistä, surusta,

pienistä onnen muruista.

Ilosta, onnesta, naurusta,

suuren suuresta rakkaudesta.

Niistä on minun pienet tytöt tehty.

 

 TOIVO- JOULUKALENTERI

Toivo -n

Mitä se toivo on?

Minä toivon joululahjaksi uuden barbin,

minä toivon joululahjaksi uuden pelin,

ja minä toivon joululahjaksi uuden hello kityn.

 Se on se toivo tuo joulun aika,

ja siinä oleva ihana taika.

Jo elokuussa aloitamme tämän, minä toivon joululahjaksi jutun.

Lokakuussa olemme kirjoittaneet ensimmäisen toivomuslistan.

Marraskuussa toiveet on jo vaihtunut.

Joulukuussa toiveet on jo tosi kovat.

Jouluaattona muistetaan enää se yksi tärkein toive,

jonka vanhemmat ovat toivottavasti muistaneet täyttää.

Itselle se toivo on tässä vaiheessa, kun usko pukkiin on jo hieman haalistunut jotain muuta.

Ei enää toivo taivaalta kuuta.

Se on vain toivo siitä että meillä kaikilla olisi hyvä olla.

SUURIN NIISTÄ ON RAKKAUS- KORTTI JA VÄRITYSOHJE

Suurin niistä on Rakkaus..

Näin lukee jääkaapin ovessa olevassa vaatimattomassa keltaisessa post it lapussa.

Vaikka kohde on vaatimaton, sen sisältö on suuri.

 Minulla on käynyt tuuri kun elämääni kuuluu mielettömän paljon rakkautta.

Rakkaus - lapsiin, mieheen, ystäviin, perheeseen, työhön, kotiin, elämään ja harrastukseen. Voi tätä rakkauden määrää.

Mitä Rakkaus on?

Se on post it lappu jääkaapin ovessa,

pieni hetki arjen keskellä,

käsi toisen  kädessä.

Se on hammasharja samassa kupissa,

yhteiset haaveet toiveunissa.

Se on yhteinen asuntolaina,

kaiken sen työn vaiva.

Se on katse illan hämärässä,

aamu kahvi valmiina pannussa.

Se on kova kuin muuri,

maahan syvälle kaivettu juuri,

ja ihan mielettömän hyvä tuuri,

se on niin valtavan suuren suuri

- RAKKAUS-

 ILO- ILISET VÄRIT, VÄRITYS OHJE

Ilo

On kuin sateenkaari. Se pirskahtelee ihanasti.

Tuntuu sydämessä asti.

Ilo tarttuu mukavasti,

se on tarkoitettu jaettavaksi.

-Marika-

SURU- MUSTAVALKOINEN VÄRITYS OHJE
PALA TEKSTISTÄ JONKA KIRJOITIN KEVÄÄLLÄ..

Suru..                                                                       kevät 2013

Tänään kohtasin sen.. ihmisen joka on kohdannut varmasti suurimman surun mitä voi koskaan kokea -äidin joka on menettänyt lapsen. Jokainen joka on äiti tietää miltä tuntuu olla äiti, ei ole mitään suurempaa rakkautta kuin rakkaus omaan lapseen. Ihminen joka ei ole äiti, tietää myös miltä tuntuu rakastaa jotain enemmän kuin mitään. Miltä tuntuu menettää jotain mitä rakastaa enemmän kuin mitään muuta? Sitä emme tiedä me, jotka emme ole menettäneet sitä. Voimme vain kuvitella kuinka valtavan suuri se suru on.

Tänään olin yllättäen tilanteessa jossa minulla ei ollut sanoja, miten pelottaakin kohdata suru toisessa ihmisessä. Tiesin sen päivän koittavan joskus ja olin miettinyt mitä voisin sanoa.. mutta kun olin siinä, pala takertui kurkkuun ja kyyneleet tulvi silmistä.. Rutistin tuota surun täyttämää naista ja olin vain rehellinen - minulla ei ole sanoja.

Millainen se  Suuri Suru sitten on? Voin kuvitella että se on pakahduttava tunne, tunne jossa ei saa henkeä, tunne jossa ei voi uskoa tapahtunutta todeksi, tunne joka raastaa niin että kaikki muu unohtuu, tunne joka repii rikki.. tunne joka valuu kyyneleinä poskille.. En voi tietää täysin miltä tuntuu menettää joku aivan läheltä, voin vain kuvitella..

Tänä iltana pienin tyttöni ei meinannut nukahtaa, tavallisesti se hermostuttaa, tänään ei. Olin iloinen noista pienistä käsistä, jotka hipersi minun tukkaa, tarttui kaulaan, olin iloinen suusta joka ei halunnut lopettaa puhumista ja tuiki, tuiki tähtösen laulamista, olin iloinen levottomista jaloista ja silmistä jotka eivät meinanneet millään malttaa nukahtaa, olin niin onnellinen että hän oli siinä. Samalla olin äärettömän surullinen kun mietin sitä surusilmäistä äitiä jonka kaulaan ei yhdet pienet kädet enää ripustaudu, sitä pappaa jonka lapsenlapset ei enää voi tarttua papan kaulaan, sitä isää jota lapset odottavat kotiin jotta voisivat halata, mutta isä ei enää tule...

On monta kotia jossa asuu suuri suru.

Ja on koteja jossa suuri suru ei asu. Voin vain sanoa annetaan pienien surujen ja murheiden välillä olla ja nautitaan hetkestä, niistä pienistä tai vähän isommista käsistä kaulalla, koiran nuuskutuksesta, kesän tuoksusta, hyttysen ininästä, ruohosta kengän pohjassa  -nautitaan elämästä, koska koskaan ei tiedä minne ja milloin Suuri suru tulee.

 ONNI- ONNEN NAPPI JUTTUJA

Onnen Nappi

Olen onnellinen, olen niin onnellinen.

Onni on olla olemassa,

onni on omistaa kolme prinsessaa somaa,

aivan ikiomaa.

Onni on koti oma,

ja joskus pieni perheloma.

Onni on miehen kainalossa,

omassa onnen majassa.

Onni on pienissä hetkissä,

pakahduttavan kauniissa.

Onni on omistaa nappeja,

ihania Onnen Nappeja.

Niistä voi taikoa vaikka mitä,

ai..etkö usko sitä..?

 LOPPU TEKSTI..

LIITE TAIKINA TERAPIASTA- KAKKUJEN KUVIA

Tällainen oli minun kilpailu työni.. sijoituin viiden parjaan joukkoon, eli paremmin kuin edes kuvittelinkaan.. Tein kansioni todella kiireellä, koska en aikonut osallistua kirja projektini ollessa todella pahassa vaiheessa. Jostain revein kuitenkin aikaa ja olen nnellinen että sen tein koska tämä on ihana muisto. 

Mitä sinä pidit?