Hei ystävät<3
Tänään on se päivä, hyvä vaimo päivä.. Olen minä muulloinkin vamaan ihan ok, mutta nyt olen ottanut tavaksi olla kerran viikossa oikein super hyvä vaimo. Se tarkoittaa siis että teen vaimohommia..
Tänään olen pullantuoksuinen vaimo. Lasten kanssa harrastimme kauppa/hammaslääkäri reissun jälkeen taikinaterapiaa. Viime kerrasta olikin liian pitkä aika, koska pakastimessa ei ollut pullan muruakaan.
Litran taikina lasten kans leivottiin pullaa ja sit tehtiin vielä pari pellilstä pikku pizzoja.. namskis..
Niitä on sit näppärä sulatella välipalaksi.. en ole mikään super huippu leipoja..mutta korvapuustit osaan leipoa loistavasti...salaisuus piilee varmaan jauhoissa joita ei saa olla liikaa.
Mutta se miksi minä pyrin olemaan joskus edes hyvä vaimo johtuu siitä että arki on toisinaan aika raskasta. Kolme lasta, koira joka on mieltynyt pyörimään p.....ssa, kaksi yrittäjää, iso omakotitalo pihoineen ja jokaisen lapsen omat jutut saa välillä arjen tuntumaan aika raskaalta.
En valita, totean vain että elämä on kiireistä. Ja meillä on oikeati ihan kaikkea mitä ihminen voi toivoa. Olen siis äärettömän onnellinen kaikesta mitä meillä on ja millaista elämää elämme.
Viime keväänä sain seurakseni diagnoosin fibromyalgia. Satavarmasti tautia ei varmaan voi todeta koska se ei varsinaisesti näy missään testeissä, oireiden ja tiettyjen pisteiden kautta tauti voidan kuitenkin jotenkin todeta. No ihan täysin en tähän diagnoosiin usko, mutta oireet viittaa pahasti kyseiseen tautiin joten näillä mennään.. Aloistin siis lääkityksen ja kesä meni aika jees.. nyt kuitenin syksyn tullen oireet palasivat pahempina.. Kipu ja jatkuva särky aiheuttavat toisinaan sen että olen ehkä hieman kiukkuinen.. Perus luonteeni saattaa toisinaan olla myös hieman ärsyttävä.. Ja kuka tästä kaikesta kärsii? No rakas mieheni tietenkin.. mies jossa ei ole muuta vikaa kuin että se ei lue mun ajatuksia.. voitteko käsittää.. ihan outoa..
No vitsi vitsi.. kyllä se joskus lukee:)
No kaikesta huolimatta ajattelin et jos kerran viikossa olen super hyvä vaimo se ei ehkä huomaa että en aina ole..hah hah.. Huijaankohan nyt enemmän itseäni..
No joka tapauksessa tänään meillä tuoksuu tuore pulla ja kotona odottaa hymyilevä vaimo ja toivon mukaan kolme iloista lasta:)
Taikinaterapia toimii ja suosittelen sitä lämpimästi myös muille:)
Näihin tunnelmiin ja kuviin..Marika kiittää
Itsekin kärsin vaikeasta kivusta, johon ei diagnoosia ole olemassa, mutta syy on selvä. Tiedän siis tunteesi siitä, kuinka "pää leviää" ja ärtymys kasvaa kipujen pahetessa. Minä sain vaikean kivun hoidon lääkkeet, joilla kipu on asteikolla 5-6 koko ajan, kun aiemmin se oli 8-9 koko ajan. Lääkkeillä, lääkärin kanssa yhdessä suunnitellen, voisi sinuakin kenties auttaa? Tottahan sinä ne asiat tiedätkin varmasti ja olet hyvässä hoidossa sen suhteen. Voimia jaksamiseen! Ehkä tuo päätös hyvävaimoterapiasta antaa hieman muuta ajateltavaakin... Mullahan se on askartelu. Ihanaa, että olet kuitenkin onnellinen kaikesta, mitä hyvää sinulla on! Ihana nähdä, että on kaltaisiasikin kroonisesti sairaita, eikä vaan "valittajia".
VastaaPoistaEn sano tervetuloa joukkoon kun tää tauti sellanen jonka toivoo vihamiehelleen.Minulla kanssa mennyt asteittain välissä tosin oikeen paha jakso jolloin mies joutui jopa pukemaan mut kun sormet ei toiminnu.Pelkään tota vaihetta,mutta nyt on menty eteenpäin voinnin mukaan.Kurjaa ettei oikeen mitään voi suunnitella kun kipukohtaus saattaa tulla yllättäen päälle.
VastaaPoistaMie asun erakkona korvessa kahden teiniijäisen tytön ja miehen koiran ja kissan perheessä.
Perhe joutuu koville tän taudin kanssa .Tosin mulla selkävika,astma ,masennus,kummassakin polves nivelrikko ja lukihäiruö joka haittaa normi eloa.Eläkkeelle ei näillä pääse joten roikun työttömien armeijan jatkona.Pää hajoais jos ei ois kortteilua se on tärkee myös noittes sormien toiminnan takia.Mulla tosin välillä noi reimafaktoritkin nousseet.
Kurjaa tässä se että kun ei näy päälleppäin muuten kun liikkumisen jäykkyytenä kanssaihmisten kommentit väliin satuttaa.Ja jos joskus sopii jotain joutuu perumaan sen niin ei tahdota ymmärtää.Lääkärit ei vieläkään kaikkialla tahdo tätä ymmärtää ja noi lääkitykset on sellasii hankalii.Miekii söin tosi pitkään huumausaineeksi luokiteltuu lääkettä.Ja lun halusin vaihtaa ja lopettaa mua ei tuettu eikä ymmärretty.
No onneksi on niitäkin lääkäreitä jotka kuuntelevat potilasta.
Voimia niitä tarvitaan ,mullakin kaks teini-ikäistä ja se ei oikeen oo paras yhd.tän taudin kans.